Kes­tä­vät­kö kun­nat ja kun­ta­ta­lous nyky­me­noa?

Kun­tien talous on myös tur­bu­lens­sis­sa eri­tyi­ses­ti nyt, kun val­tio­no­suus­muu­tos­ten tar­kis­tus siir­tyi hamaan tule­vai­suu­teen. Mitä ilmei­sim­min lähiai­koi­na koo­taan par­la­men­taa­ris­ta ryh­mää poh­ti­maan kun­tien vas­tui­ta ja vel­voit­tei­ta sekä nii­den rahoi­tus­ta tilan­tees­sa, jos­sa maam­me on EU komis­sion tark­kai­lus­sa lii­al­li­nen ali­jää­män ja vel­kaan­tu­nei­suu­den joh­dos­ta.

Tur­bu­lens­si siis jat­kuu eikä var­muut­ta tule­vai­suu­des­ta ole kuin ehkä­pä vain tämän val­tuus­to­kau­den lop­puun. Onko edes­sä jäl­leen uusi mega­uu­dis­tus Soten tapaan ja miten sii­nä ote­taan huo­mioon kun­nan asuk­kaan itse­hal­lin­to, joka on ollut poh­jois­mai­sen hyvin­voin­ti­mal­lin perus­ta kai­kis­sa poh­jois­mais­sa. Sen kes­kei­set tun­nus­mer­kit ovat lähi­pal­ve­lu­jen vas­tuu mah­dol­li­sim­man lähel­lä ihmis­tä ja pää­tök­sen­te­koa kun­ta­ta­lou­den pii­ris­sä ja kun­tien vas­tuul­la samal­la kun eri­tyis­pal­ve­lu­ja, kuten sai­raa­la­toin­ta kes­ki­te­tään. Tätä edel­lyt­tää myös EU:n lähei­syys, eli sub­si­dia­ri­teet­ti­pe­ri­aa­te, jon­ka mukaan pää­tök­set on aina teh­tä­vä mah­dol­li­sim­man lähel­lä ihmis­tä.

Suo­men hal­lin­to­muu­tok­set eivät sovi poh­jois­mai­seen mal­liin myös­kään rahoi­tuk­sen osal­ta. Mis­sään muu­al­la ihmis­ten lähi­pal­ve­lut eivät ole koko­naan val­tion rahoit­ta­mia ja riip­pu­vai­sia val­tion rahoi­tus­ti­lan­tees­ta, joka Suo­men osal­ta nyt erit­täin haas­ta­va.

Poh­jo­las­sa val­tion ja kun­tien työn­ja­ko ja vas­tuut ovat olleet sel­vät- val­tio vas­taa tur­val­li­suu­des­ta, tulon­siir­rois­ta ja kor­keim­mas­ta ope­tuk­ses­ta. Pai­kal­lis­hal­lin­to puo­les­taan pää­osin jul­ki­ses­ta kulu­tuk­ses­ta, eli hyvin­voin­ti­pal­ve­luis­ta. Täs­tä työn­jaos­ta joh­tuen val­tio on tähän men­nes­sä rahoit­ta­nut toi­min­tan­sa ensi­si­jai­ses­ti kulu­tuk­sen veroil­la, eli ALV tuloil­la. Ansio­tu­lo­jen vero­tus puo­les­taan on ollut ensi­si­jai­ses­ti pai­kal­lis­hal­lin­non vas­tuul­la ja koh­dis­tu­nut sen vas­tuul­la ole­vien pal­ve­lu­jen rahoit­ta­mi­seen.

Nyt tämä koko­nai­suus on Suo­mes­sa mur­ret­tu ja siir­ryt­ty käy­tän­nös­sä suun­ni­tel­ma­ta­lou­teen, jos­sa kes­kus­hal­lin­to päät­tää rahoi­tuk­ses­ta ja pit­käl­ti myös toi­min­nan ohjauk­ses­ta. Yhdes­sä­kään muus­sa poh­jois­maas­sa sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta ei ole tun­get­tu yhteen ja samaan hal­lin­to-orga­ni­sa­tioon- eikä tie­tääk­se­ni mis­sään muu­al­la­kaan maa­il­mas­sa.

Ruot­sis­sa­kin käy­te­tään ter­me­jä vård och omsorg kuvaa­maan hoi­vaa ja hoi­toa ja sit­ten häl­so- och sju­kvård  ter­vey­den- ja sai­raan­hoi­toa. Näin tar­kas­tel­len saa­daan vas­taus myös sii­hen, mikä toi­mi­ja on paras tie­tyn teh­tä­vän hoi­ta­maan ja sit­ten kehi­te­tään kan­nus­tei­ta ja yhteis­työn­mal­le­ja toi­mi­joi­den välil­le. Usko sii­hen, että rat­kai­su on siir­tää mah­dol­li­sim­man pal­jon tava­raa samaan HAL­LIN­TOON, on kovin suo­ma­lai­nen. Sil­lä tiel­lä ete­ne­mi­nen siir­tää mei­tä väis­tä­mät­tä vie­lä kau­em­mak­si poh­jois­mai­ses­ta per­hees­tä.

Koko täs­tä häs­sä­käs­tä on seu­ran­nut mer­kit­tä­viä hal­lin­nol­li­sia, toi­min­nal­li­sia ja talou­del­li­sia ongel­mia vii­mei­sim­pä­nä kun­tout­ta­van työ­toi­min­nan koh­ta­lo. Kun­nil­le siis siir­ret­tiin työl­li­syys­vas­tuut, mut­ta sii­hen liit­ty­vät monet eri­tyi­ses­ti pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­den hoi­toon liit­ty­vät koko­nai­suu­det, kuten päih­de­pal­ve­lut, mie­len­ter­veys, vel­ka­neu­von­ta, per­he­pal­ve­lut, kun­tout­ta­va työ­toi­min­ta ym. ovat­kin toi­ses­sa hal­lin­to­yk­si­kös­sä. Kun­tien pitäi­si edis­tää elin­voi­maa, jon­ka mer­kit­tä­vä teki­jä on työl­li­syys, mut­ta sii­hen liit­ty­viä väli­nei­tä ei ole­kaan hei­dän käy­tet­tä­vis­sään- onko täs­sä jotain jär­keä?

Kun­ta­ta­lous on tasa­pai­no- ja yli­jää­mä­ta­lout­ta, jos­sa lii­ke­kir­jan­pi­don käsit­tein tili­kau­den tulos siir­re­tään vuo­sit­tain tasee­seen vah­vis­ta­maan ali-/yli­jää­mää. Oma vero­tusoi­keus takaa mah­dol­li­suu­det vai­kut­taa talou­den resurs­sei­hin. Kun­nal­le ihmi­nen on koti­kun­nan asu­kas-HV alueil­le asia­kas.

Perus­tus­la­kia tul­ki­taan taas koh­ta entis­tä tiheäm­min samal­la kun poh­di­taan, mihin meil­lä on varaa ja mil­lä raken­teel­la. Pöy­däl­lä lie­nee aina­kin kun­ta­ra­ken­ne, HV aluei­den mää­rä, kun­tien teh­tä­vät ja vel­voit­teet. Tule­vil­la rat­kai­suil­la on iso vai­ku­tus myös kun­tien talou­teen- siis nii­den, jot­ka jat­kos­sa­kin ovat ole­mas­sa.

Kun läh­det­tiin täl­le poh­jois­mai­ses­ta hyvin­voin­ti­mal­lis­ta erka­ne­val­le tiel­le, niin paluu voi olla haas­ta­vaa, vaik­ka­kin toi­vot­ta­vaa. Jos nyky­me­nol­la men­nään, niin edes­sä on entis­tä­kin suu­rem­pi val­tio­riip­pu­vuus ja val­lan kes­kit­tä­mi­nen kes­kus­hal­lin­nol­le. Nyky­me­no on anta­nut jo osviit­taa sii­tä, mihin se joh­taa.