Julkisen talouden säästöistä on tullut suomalaisen talouskeskustelun hallitseva teema. Velkasuhteen korjaaminen ei kuitenkaan onnistu pelkillä säästöillä, vaan rinnalle tarvitaan talouskasvua. Sen aikaansaamisessa ei kunnilla näytä olevan mitään roolia. Odotamme vain, koska kuntarakennekeskustelu todella käynnistyy ja onko kriteerinä tällä kertaa väestöpohja, työvoimapohja, toiminnallinen suuntautuminen tai joku muu tavoitteellinen peruste.
Kunnat ovat palvelutuotannon vähennyttyä hakeneet uutta roolia elinvoimasta mutta konkretian puuttuessa se on jäänyt yleiseksi strategialauseeksi. Paikallinen itsehallinto ei ole löytänyt itselleen tähän aikaan soveltuvaa todellista merkitystä. On merkkejä myös siitä, että kunnallishallintokin aletaan nähdä valtion (talous-)vallalle alisteisena.
Talouskasvua koskevat odotukset kohdistuvat elinkeinoelämän menestykseen ja tuottavuuteen. Yritysten investoinnit eivät kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan tarvitsevat konkreettisen sijainnin, maankäytön, infastruktuurin ja niitä kehittävän päätöksenteon. Siksi talouskasvun vahvistumiseen tarvitaan myös kuntia.
Paikkaperusteinen elinvoima tarjoaa tähän aivan uuden näkökulman. Aluerakenteen ja yhdyskuntarakenteen erot osoittavat ne ominaisuudet, jotka lisäävät kunnissa kasvun edellytyksiä. Taajama-asteen lisäksi kiinnostavia eroja syntyy myös asemakaavoitetun taajaman määrässä sekä sen tiiveydessä ja hajautuneisuudessa. Potentiaalin kannalta kiinnostavaa on myös asemakaavoittamaton taajama. Se kertoo alueesta, jossa yhdyskuntarakenne on jo syntynyt, mutta jota ei ole vielä riittävästi hyödynnetty. Joissakin kunnissa tällaisia alueita on kymmeniä neliökilometrejä.
Kuntia ei kannata tarkastella yhtenä massana, vaan kuntatyypeittäin tarkennettuna. Myös joissakin kehyskunnissa ja seutukaupungeissa on muita enemmän vielä asemakaavoittamatonta taajamaa. Silloin yhdyskuntarakenteessa piilevää potentiaalia voidaan lisätä ja samalla hillitä sen hajautumista.
Paikkaperusteisessa elinvoimassa kannatta huomata, että sijainti ja aluerakenne ei aina ole kohtalo. Samanlaisessa sijainnissa olevat kunnat voivat kehittyä eri tavoin. riippuen siitä kuinka hyvin ne hyödyntävät rakenteellisen potentiaalinsa. Uudet asiat nousevat mahdollisuuksiksi esimerkiksi vihreän siirtymän edetessä. Paikan edellytysten ymmärtäminen olisi siksi entistä tärkeämpää.
Kunnissa piilevä potentiaali ei ole vain kuntien asia, koska kaikki yritysten investoinnit tehdään kunnissa. Paikkaperusteisella elinvoimalla rakennetaan lupaavaa tulevaisuudennäkymää asukkaille sekä reittiä laadulliseen ja parhaimmillaan jopa määrälliseen kasvuun. Kunnalla pitää säästöjen rinnalla olla realistinen näkymä omaan kehittymiseensä. Ilman tulevaisuuskuvaa on mahdotonta kasvattaa investointeja, yrityksiä, uusia asukkaita ja aikaansaada ehkä sitä tärkeintä: nuorten luottamusta tulevaisuuteensa.
Paikkaperusteinen ajattelu on kehittynyt Repo-malliksi ja siitä voi lukea enemmän kirjoittajan Linkedin-profiilissa. Malli julkaistaan piakkoin myös kaupallisena tuotteena.
Antero Alenius
Grandpa Advisor
