Kuntien välinen yhteistyö herättää helposti ristiriitaisia tunteita. Toisille se näyttäytyy välttämättömänä keinona vastata ajan haasteisiin, toisille taas pakottavana rakenteena, joka vie päätöksentekoa kauemmas. Kuntien välinen yhteistyö voidaan kokea samaan aikaan sekä mörkönä että mahdollisuutena.
Yhteistyö ei kuitenkaan synny tyhjästä vaan sille täytyy olla yhteisesti tunnistettu, todellinen tarve. Pelkkä ajatus siitä, että yhdessä tekeminen on aina hyvä asia ei itsessään riitä. Yhteistyöhön tarvitaan konkreettinen syy: palvelujen järjestämisen tarve, osaajapula, alueen elinvoiman vahvistaminen tai esimerkiksi työllisyysalueiden muodostamiseen liittyneet lakisääteiset edellytykset.
Kuntakentällä yhteistyötä tehdään monissa muodoissa. Kuntalain mukaisia kuntien julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muotoja ovat esimerkiksi yhteinen toimielin ja kuntayhtymä. Liikelaitoskuntayhtymä on kuntayhtymän erityismuoto. Lisäksi nykytilanteessa kunnat omistavat yhdessä yhtiöitä. Syystä tai toisesta yhteistyöorganisaatiot jäävät luottamushenkilöille usein etäisemmiksi kuin oman kunnan valtuusto ja sitä koskeva päätöksenteko. Yhteiset organisaatiot voivat tuntua helposti hallinnollisilta välikerroksilta, vaikka niissä tehtäisiinkin kuntien ja kuntalaisten kannalta merkittäviä päätöksiä.
Tästä syystä pelkkä rakenteiden luominen ei riitä aidon yhteistyön ja yhteisen tahtotilan muodostamiseen. Tarvitaan ennen kaikkea luottamusta ja kokemusta siitä, että yhteistyöllä voidaan aidosti edistää yhteisiä asioita.
Suuremmat kunnat jyräävät pienemmät?
Yksi yhteistyön vaikeimmista kysymyksistä liittyy kuntien erilaisiin kokoihin ja asemiin. Miten näkemykset sovitetaan yhteen niin, ettei synny asetelmaa ja kokemusta siitä, että suuremmat kunnat jyräävät pienempiä? Ja toisaalta: mitä hyötyä isommille kunnille on yhteistyöstä pienempien kuntien kanssa? Nämä ovat aivan oikeita kysymyksiä, eikä niitä pidä sivuuttaa.
Yhteistyö onnistuu parhaiten silloin, kun sen hyödyt tunnistetaan rehellisesti jokaisen osapuolen näkökulmasta. Pienempi kunta voi saada osaamista, resursseja ja vaikuttavuutta, joita se ei yksin saavuttaisi. Isompi kunta voi puolestaan hyötyä laajemmasta työssäkäyntialueesta, vahvemmasta alueellisesta elinvoimasta ja siitä, että ratkaisuja rakennetaan toiminnallisesti järkevällä alueella eikä vain hallinnollisten rajojen sisällä.
Parhaimmillaan yhteistyö ei siis ole nollasummapeliä, vaan tapa vahvistaa koko seutua. Vahva seutualue tukee keskuskaupunkien ja seutukaupunkien asemaa, eikä sellaista synny ilman avointa yhteistyötä pienempien kuntien kanssa.
Vanhat varjot sävyttävät uusia avauksia
Yhteistyön onnistumiseen vaikuttaa myös historia. Kuntien välisiä yhteistyömahdollisuuksia arvioitaessa keskustelu saattaa juuttua jopa vuosikymmenten takaisiin kokemuksiin, pettymyksiin tai ristiriitoihin. Niitä ei voi sivuuttaa, mutta niiden ei pitäisi myöskään antaa määrittää tulevaa. Olennaista on sanoittaa selkeästi mitä hyötyä yhteistyöllä nyt tavoitellaan.
Tulevaisuudessa kuntien välinen yhteistyö voi olla entistä tärkeämpää. Kysymys ei olekaan hallinnollisista rakenteista vaan kuntien kyvystä vastata muutokseen. Osaajapula, palvelujen erikoistuminen ja kasvavat vaatimukset erityisasiantuntemuksesta voivat tehdä yhteistyöstä monin tavoin välttämätöntä. Kaikkea osaamista ja tekemistä ei ole realistista ylläpitää jokaisessa kunnassa erikseen. Yhteistyötä voidaan tarvita esimerkiksi erityisasiantuntijoiden saatavuudessa, kehittämistyössä ja uusien ratkaisujen rakentamisessa.
Piileekö viisaus omavaraisuuden ihanteessa?
On hyvä kysyä, miltä menestyvä kunta tulevaisuudessa näyttää. Onko onnistumisen mittari se, että kaikki tehdään itse vai se, että kunta osaa rakentaa toimivaa, luottamukseen perustuvaa yhteistyötä naapuriensa kanssa? Voi hyvin olla, että vahvuus ei ole omavaraisuuden ihanteessa vaan viisaassa verkostoitumisessa.
Erityisen tarpeellista alueellinen yhteistyö on työllisyyden, elinkeinojen ja aluekehittämisen kysymyksissä. Työpaikat, työssäkäynti, yritysten sijoittuminen ja osaajien liikkuvuus eivät noudata kuntarajoja. Nämä teemat ovat harvoin vain yhden kunnan sisäinen asia ja siksi niitä ei myöskään kannata ratkaista yksin. Haastetta yhteiseen tekemiseen tuo se, että elinkeinoasioissa kuntien välillä on myös kilpailua. Kunnat kilpailevat yritysten sijoittumisesta, investoinneista ja osaavasta työvoimasta. Tämä jännite ei kuitenkaan poista yhteistyön tarvetta. Kannustan kuntia myös panostamaan yhteistyöhön muodostetuilla työllisyysalueilla, koska pelkkä hallinnollinen rakenne ei itsessään tee yhteistyöstä vaikuttavaa.
Lopulta kuntien välisessä yhteistyössä on kyse realismista. Kaikkea ei kannata tehdä yhdessä, eikä yhteistyötä pidä rakentaa vain yhteistyön vuoksi tai pakon edessä. Yhteistyöstä ei muodostu mörköä silloin, kun tarve on yhteinen ja hyödyt voidaan tunnistaa. Tällöin syntyy myös mahdollisuus vahvistaa palveluja, elinvoimaa ja alueiden tulevaisuutta.
Tutustu syksyn ajankohtaisiin työllisyysalue-webinaareihin!
