Luottamushenkilön yksi keskeisistä tehtävistä on tehdä yhteistyötä sekä oman ryhmänsä että muiden kanssa. Liiallinen sooloilu ei edistä päätöksentekoa, vaan tavoitteena olisi hyvä olla pitkäjänteinen ja johdonmukainen, aidosti strateginen linja. On tietysti ymmärrettävää, että näkyvyyttäkin tarvitaan ja kaivataan.
Pahimmillaan luottamustoimessa saatetaan vältellä vastuuta, jäävätä itsensä liian kevein perustein ja kritisoida jälkikäteen tehtyjä päätöksiä populistisesti, patsastellen julkisuudessa. Vaikka jäävääminen on lopulta henkilökohtainen ratkaisu, siihen on olemassa myös melko selkeitä sääntöjä ja perusteita, joita voi oppia ja opiskella.
Myös perinteiset kommentit ”kuuntelen ensin, mitä muut sanovat” tai ”minulle on kylillä kerrottu” voivat olla hyviä kommentteja paikassaan, mutta hyvä päättäjä uskaltaa tuoda oman näkemyksensä rohkeasti esiin myös ensimmäisenä, toisia peesaamatta ja kaikkea varmistelematta. Vaikuttaminen ja vuorovaikutus ovat opiskeltavia taitoja, eivät pelkkää ääntä tai karismaa.
Selkeä poliittinen linja tuo varmuutta myös elinkeinoelämän suuntaan. Yritykset investoivat sinne, missä päätöksenteon suunta on riittävän vakaata. Markkinointi ei voi korvata todellisuutta – asukkaat ja yritykset arvioivat ympäristöään realistisesti. Silti oman yhteisön brändi ja arvot on hyvä osata kertoa, viestiä ja markkinoidakin. Kunnan strategia on usein ylätasoinen ja arvopainotteinen ja sellaisessa usein huolellinen prosessi on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin varsinainen strategiadokumentti. Strategiatyö on yksi tärkeimmistä osallistamisen muodoista kunnassa.
Elinvoima edellyttää eri ryhmien ja viranhaltijoiden sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin sekä avointa keskustelua kuitenkin ilman hölmöpopulismia. Päätöksenteossa on aina myös arkaluontoisia asioita, joita ei voi käsitellä täysin julkisesti. Kukaan meistä ei halua kaikkia asioitaan kaikkien tietoon 1984-kirjan dystopiakuvauksen tavoin — usein kun kuitenkin käsitellään tavallisten ihmisten tavallisia asioita. On hyvä tietää, mistä on luvallista kertoa omille joukoille ja rohkeutta pitää olla pohtia myös, milloin se ylipäätään on järkevää. Salailla ei tietenkään kulisseissa sovi, mutta valmistelulla on oltava oma rauhansa jo lainsäädännönkin vuoksi. Avoimet politiikan foorumit, esimerkiksi valtuusto, tuovat sitten arvopainotukset valmisteltuihin asioihin.
Luottamushenkilöt on valittu tekemään päätöksiä, ja heidän odotetaan kantavan vastuunsa. Osallistaminen on tärkeää, mutta lopulta päätökset on tehtävä harkiten ja itsenäisesti. Luottamushenkilön ei pidä vähätellä osaamistaan tai toimia marionettina muiden ohjailtavana, oli sitten kyseessä äänestäjät, järjestöt tai yritykset. Pitkäjänteinen poliitikko ei välttämättä lyhyellä aikavälillä saa päätöksillään suitsutusta ja suosiota.
Johtavilla luottamushenkilöillä ja viranhaltijoilla on tärkeä rooli verkostojen hyödyntämisessä ja kunnan kehittämisessä. Tulevaisuuden kannalta olennaista on riittävän yhteinen suunta, vaikka näkemykset eivät aina olisikaan yhteneviä. Oikeastaan jokainen päättäjä haluaa isolle yhteisölleen hyvää – painotukset vain vaihtelevat.
Yhteistyö näkyy myös päätöksentekijöiden toiminnassa julkisuuden ulkopuolella. Omilta päättäjiltä tai sellaiseksi pyrkiviltä kannattaakin kysyä, millaista yhteistyötä he tekevät ja keiden kanssa he käyvät tai aikovat käydä keskusteluja vaikkapa lähikunnissa tai Arkadianmäellä. Hyvinvointia ja menestystä edistetään myös ja paljon oman alueen rajojen ulkopuolella. Tuloksia yhteistyöstä voi tulla vasta vuosikymmenen päästä. Päätöksenteko harvoin on pikavoittojen hakemista.
Palveluiden järjestäminen ja talouden tasapainon tavoittelu vaativat rohkeutta, pitkäjänteisyyttä ja riittävän avointa keskustelua. Palveluverkko- ja palvelutasokeskustelua käydäänkin julkisuudessa usein talous- ja aluepoliittisin painotuksin, kun kaikkea ei ole korrektia tai laillistakaan julkisesti puida.
Liika optimismi kunnan päätöksenteossa on hölmöyttä, mutta liika pessimismi lamaannuttaa. Kun luottamushenkilöt sitoutuvat yhteiseen suuntaan, se luo vakautta sekä kuntalaisille että yrityksille. Yhteistyöllä ja määrätietoisella toiminnalla kunta voi olla menestyjä eikä pelkkä selviytyjä.
