Yhdes­sä enem­män – poli­tii­kan, viran­hal­ti­joi­den ja mui­den toi­mi­joi­den yhteis­työn mer­ki­tys

Luot­ta­mus­hen­ki­lön yksi kes­kei­sis­tä teh­tä­vis­tä on teh­dä yhteis­työ­tä sekä oman ryh­män­sä että mui­den kans­sa. Lii­al­li­nen soo­loi­lu ei edis­tä pää­tök­sen­te­koa, vaan tavoit­tee­na oli­si hyvä olla pit­kä­jän­tei­nen ja joh­don­mu­kai­nen, aidos­ti stra­te­gi­nen lin­ja. On tie­tys­ti ymmär­ret­tä­vää, että näky­vyyt­tä­kin tar­vi­taan ja kai­va­taan.

Pahim­mil­laan luot­ta­mus­toi­mes­sa saa­te­taan väl­tel­lä vas­tuu­ta, jää­vä­tä itsen­sä lii­an kevein perus­tein ja kri­ti­soi­da jäl­ki­kä­teen teh­ty­jä pää­tök­siä popu­lis­ti­ses­ti, pat­sas­tel­len jul­ki­suu­des­sa. Vaik­ka jää­vää­mi­nen on lopul­ta hen­ki­lö­koh­tai­nen rat­kai­su, sii­hen on ole­mas­sa myös mel­ko sel­kei­tä sään­tö­jä ja perus­tei­ta, joi­ta voi oppia ja opis­kel­la.

Myös perin­tei­set kom­men­tit ”kuun­te­len ensin, mitä muut sano­vat” tai ”minul­le on kylil­lä ker­rot­tu” voi­vat olla hyviä kom­ment­te­ja pai­kas­saan, mut­ta hyvä päät­tä­jä uskal­taa tuo­da oman näke­myk­sen­sä roh­keas­ti esiin myös ensim­mäi­se­nä, toi­sia pee­saa­mat­ta ja kaik­kea var­mis­te­le­mat­ta. Vai­kut­ta­mi­nen ja vuo­ro­vai­ku­tus ovat opis­kel­ta­via tai­to­ja, eivät pelk­kää ään­tä tai karis­maa.

Sel­keä poliit­ti­nen lin­ja tuo var­muut­ta myös elin­kei­noe­lä­män suun­taan. Yri­tyk­set inves­toi­vat sin­ne, mis­sä pää­tök­sen­teon suun­ta on riit­tä­vän vakaa­ta. Mark­ki­noin­ti ei voi kor­va­ta todel­li­suut­ta – asuk­kaat ja yri­tyk­set arvioi­vat ympä­ris­töään rea­lis­ti­ses­ti. Sil­ti oman yhtei­sön brän­di ja arvot on hyvä osa­ta ker­toa, vies­tiä ja mark­ki­noi­da­kin. Kun­nan stra­te­gia on usein ylä­ta­soi­nen ja arvo­pai­not­tei­nen ja sel­lai­ses­sa usein huo­lel­li­nen pro­ses­si on vähin­tään­kin yhtä tär­keä kuin var­si­nai­nen stra­te­gia­do­ku­ment­ti. Stra­te­gia­työ on yksi tär­keim­mis­tä osal­lis­ta­mi­sen muo­dois­ta kun­nas­sa.

Elin­voi­ma edel­lyt­tää eri ryh­mien ja viran­hal­ti­joi­den sitou­tu­mis­ta yhtei­siin tavoit­tei­siin sekä avoin­ta kes­kus­te­lua kui­ten­kin ilman höl­mö­po­pu­lis­mia. Pää­tök­sen­teos­sa on aina myös arka­luon­toi­sia asioi­ta, joi­ta ei voi käsi­tel­lä täy­sin jul­ki­ses­ti. Kukaan meis­tä ei halua kaik­kia asioi­taan kaik­kien tie­toon 1984-kir­jan dys­to­pia­ku­vauk­sen tavoin — usein kun kui­ten­kin käsi­tel­lään taval­lis­ten ihmis­ten taval­li­sia asioi­ta. On hyvä tie­tää, mis­tä on luval­lis­ta ker­toa omil­le jou­koil­le ja roh­keut­ta pitää olla poh­tia myös, mil­loin se yli­pää­tään on jär­ke­vää. Salail­la ei tie­ten­kään kulis­seis­sa sovi, mut­ta val­mis­te­lul­la on olta­va oma rau­han­sa jo lain­sää­dän­nön­kin vuok­si. Avoi­met poli­tii­kan foo­ru­mit, esi­mer­kik­si val­tuus­to, tuo­vat sit­ten arvo­pai­no­tuk­set val­mis­tel­tui­hin asioi­hin.

Luot­ta­mus­hen­ki­löt on valit­tu teke­mään pää­tök­siä, ja hei­dän odo­te­taan kan­ta­van vas­tuun­sa. Osal­lis­ta­mi­nen on tär­ke­ää, mut­ta lopul­ta pää­tök­set on teh­tä­vä har­ki­ten ja itse­näi­ses­ti. Luot­ta­mus­hen­ki­lön ei pidä vähä­tel­lä osaa­mis­taan tai toi­mia mario­net­ti­na mui­den ohjail­ta­va­na, oli sit­ten kysees­sä äänes­tä­jät, jär­jes­töt tai yri­tyk­set. Pit­kä­jän­tei­nen polii­tik­ko ei vält­tä­mät­tä lyhyel­lä aika­vä­lil­lä saa pää­tök­sil­lään suit­su­tus­ta ja suo­sio­ta.

Joh­ta­vil­la luot­ta­mus­hen­ki­löil­lä ja viran­hal­ti­joil­la on tär­keä roo­li ver­kos­to­jen hyö­dyn­tä­mi­ses­sä ja kun­nan kehit­tä­mi­ses­sä. Tule­vai­suu­den kan­nal­ta olen­nais­ta on riit­tä­vän yhtei­nen suun­ta, vaik­ka näke­myk­set eivät aina oli­si­kaan yhte­ne­viä. Oikeas­taan jokai­nen päät­tä­jä halu­aa isol­le yhtei­söl­leen hyvää – pai­no­tuk­set vain vaih­te­le­vat.

Yhteis­työ näkyy myös pää­tök­sen­te­ki­jöi­den toi­min­nas­sa jul­ki­suu­den ulko­puo­lel­la. Omil­ta päät­tä­jil­tä tai sel­lai­sek­si pyr­ki­vil­tä kan­nat­taa­kin kysyä, mil­lais­ta yhteis­työ­tä he teke­vät ja kei­den kans­sa he käy­vät tai aiko­vat käy­dä kes­kus­te­lu­ja vaik­ka­pa lähi­kun­nis­sa tai Arka­dian­mäel­lä. Hyvin­voin­tia ja menes­tys­tä edis­te­tään myös ja pal­jon oman alu­een rajo­jen ulko­puo­lel­la. Tulok­sia yhteis­työs­tä voi tul­la vas­ta vuo­si­kym­me­nen pääs­tä. Pää­tök­sen­te­ko har­voin on pika­voit­to­jen hake­mis­ta.

Pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­nen ja talou­den tasa­pai­non tavoit­te­lu vaa­ti­vat roh­keut­ta, pit­kä­jän­tei­syyt­tä ja riit­tä­vän avoin­ta kes­kus­te­lua. Pal­ve­lu­verk­ko- ja pal­ve­lu­ta­so­kes­kus­te­lua käy­dään­kin jul­ki­suu­des­sa usein talous- ja alue­po­liit­ti­sin pai­no­tuk­sin, kun kaik­kea ei ole kor­rek­tia tai lail­lis­ta­kaan jul­ki­ses­ti pui­da.

Lii­ka opti­mis­mi kun­nan pää­tök­sen­teos­sa on höl­möyt­tä, mut­ta lii­ka pes­si­mis­mi lamaan­nut­taa. Kun luot­ta­mus­hen­ki­löt sitou­tu­vat yhtei­seen suun­taan, se luo vakaut­ta sekä kun­ta­lai­sil­le että yri­tyk­sil­le. Yhteis­työl­lä ja mää­rä­tie­toi­sel­la toi­min­nal­la kun­ta voi olla menes­ty­jä eikä pelk­kä sel­viy­ty­jä.