Voi­sim­me­ko vih­doin ottaa oppi­mi­sen vaka­vas­ti?

Meil­lä jokai­sel­la on koke­mus­ta rahas­ta, jol­le ei löy­dy muu­ta käyt­töä kuin tuh­laa­mi­nen. Meil­lä on koke­mus­ta joh­ta­jis­ta, jot­ka ovat halut­to­mia muut­ta­maan ajat­te­lu­aan. Meil­lä on koke­mus­ta ammat­ti­tai­dos­ta, joka ei ota vas­taan uusia ideoi­ta. Meil­lä on koke­mus­ta kai­ku­kam­mioon joh­ta­vis­ta ihmis­suh­teis­ta. Meil­lä on koke­mus­ta yksi­löis­tä, jot­ka ovat halut­to­mia otta­maan vas­tuun omas­ta elä­mäs­tään.

Rat­kai­su­ja näi­hin ongel­miin tuli­si kai­kis­sa orga­ni­saa­tiois­sa, niin jul­ki­sis­sa kuin yksi­tyi­sis­sä, etsiä oppi­mi­ses­ta. Rahan käyt­tö vaa­tii oppi­mis­ta tar­koi­tuk­set­to­man tuh­lauk­sen vält­tä­mi­sek­si. Joh­ta­mi­nen vaa­tii oppi­mis­ta, jot­ta joh­ta­jat voi­vat koh­da­ta jat­ku­vas­ti muut­tu­van todel­li­suu­den. Ammat­ti­tai­to vaa­tii oppi­mis­ta, jot­ta van­han tois­ta­mi­sel­ta väl­ty­tään. Ihmis­suh­teet vaa­ti­vat oppi­mis­ta, jot­ta ihmi­siin sisäl­ty­vä inhi­mil­li­nen luo­vuus vapau­te­taan. Oman elä­män hal­lin­ta vaa­tii oppi­mis­ta, kos­ka jokai­nen tie­tää omat tar­peen­sa ja toi­veen­sa mui­ta parem­min.

Edes­säm­me on oppi­mi­sen aika ja se pakot­taa arvioi­maan uudel­leen kai­ken sen, mitä olem­me pitä­neet hyvä­nä. Kuin­ka moni kun­ta on sisäl­lyt­tä­nyt oppi­mi­sen stra­te­gian­sa muo­toi­luun? Kuin­ka moni päät­tä­jä hank­kii muil­ta hyviä käy­tän­tö­jä rat­kai­suik­si ongel­miin­sa? Kuin­ka moni joh­ta­ja antaa hen­ki­lös­tön­sä kek­siä ja kokeil­la? Tie­däm­me­kö, kuin­ka moni työn­te­ki­jä täl­lä het­kel­lä miet­tii työ­pai­kan vaih­toa, kos­ka hän kokee ole­van­sa kul­tai­ses­sa häkis­sä?

Oppi­mi­sen haas­te on vai­kea. Emme voi puhua vain oppi­mi­ses­ta oma­na eri­tyi­se­nä alu­ee­naan, vaan se on sisäl­ly­tet­tä­vä kaik­keen orga­ni­saa­tios­sa tapah­tu­vaan: pää­tök­sen­te­koon, työn­ja­koon, koor­di­noin­tiin, eri­kois­tu­mi­seen, suun­nit­te­luun, val­von­taan jne.

Tätä haas­tet­ta voi kir­kas­taa kysy­mäl­lä, kuin­ka moni kun­ta jat­kaa elä­mään­sä edel­leen van­hal­la taval­la sen jäl­keen, kun sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut on siir­ret­ty alueil­le? Kysy­mys­tä voi jat­kaa: jat­ka­vat­ko hyvin­voin­tia­lu­eet nii­den tuot­ta­mis­ta van­haan tapaan, jos kar­si­mis­ta ei ote­ta huo­mioon?

Olem­me oppi­mi­sen haas­teen edes­sä. Kysy­mys on sii­tä, luo­tam­me­ko jat­kos­sa enem­män edes­säm­me kehit­ty­vään teko­ä­lyyn kuin itseem­me?