TOP 3: ajan­hal­lin­ta on kes­kit­ty­mi­sen ja rajo­jen aset­ta­mi­sen tai­to

Ajan­hal­lin­ta on yksi työ­elä­män perim­mäi­sis­tä tai­dois­ta. Samal­la se on yllät­tä­vän vähän arvos­tet­tu, jos­kus jopa ns ”kevyek­si” arvioi­tu tai­to. Joh­ta­jan, esi­mie­hen tai pie­ny­rit­tä­jän työ koos­tuu pää­tök­sis­tä, val­mis­te­lus­ta, vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta ja jat­ku­vas­ta rea­goin­nis­ta. Täl­löin työn­teos­ta tulee hel­pos­ti sir­pa­loi­tu­vaa, jat­ku­vaa rea­goin­tia, tuli­pa­lo­jen sam­mut­te­lua, ja pahim­mil­laan jopa työn tar­koi­tus hämär­tyy. Ajan­käyt­tö onkin ennen kaik­kea vas­tuun­kan­toa: työs­sä menes­tyy vain, jos hyväk­syy sen, että kaik­keen ei voi eikä pidä ryh­tyä.

Ensin­nä­kin aikaa ei voi hal­li­ta, mut­ta omaa toi­min­taan­sa voi. Tämä edel­lyt­tää kah­ta asi­aa: sel­ke­ää prio­ri­soin­tia ja kykyä sie­tää kes­ke­ne­räi­syyt­tä. Joh­ta­mis­ta sisäl­tä­vään teh­tä­vään ei pidä läh­teä, ellei ole val­mis käyt­tä­mään sii­hen mer­kit­tä­väs­ti aikaa. Tämä pätee yhtä hyvin joh­ta­mi­seen, asian­tun­ti­ja­työ­hön kuin luot­ta­mus­teh­tä­viin­kin. Val­mis­tau­tu­mat­to­muus on ajan­hal­lin­nan vas­ta­koh­ta. Kun hen­ki­lö saa­puu pala­ve­riin tai kes­kus­te­luun pereh­ty­mät­tä mate­ri­aa­lei­hin tai asi­aan, hän kulut­taa mui­den aikaa, lisää kus­tan­nuk­sia ja hei­ken­tää yhteis­tä työil­ma­pii­riä. Ajan­käyt­tö ei ole yksi­lö­suo­ri­tus vaan osa työyh­tei­sön koko­nais­toi­mi­vuut­ta. Eli ajan­hal­lin­ta on oman toi­min­nan, osaa­mi­sen ja asen­teen hal­lin­taa.

Toi­sek­seen ajan­hal­lin­ta vaa­tii rajo­ja. Roo­lit ja toi­mi­val­tuu­det on tun­net­ta­va ja nii­tä on kun­nioi­tet­ta­va. Kun jokai­nen pysyy omas­sa teh­tä­väs­sään, raja­pin­to­jen työ keve­nee, vas­tuut sel­key­ty­vät ja aika vapau­tuu olen­nai­seen. Roo­lien sekoit­tu­mi­nen syn­nyt­tää kaa­os­ta, pääl­lek­käis­tä työ­tä ja tur­hau­tu­mis­ta. Rajo­jen aset­ta­mi­nen kos­kee myös yhteis­työ­tä. Tehok­kain tapa val­mis­tel­la asioi­ta on koor­di­noi­da kysy­myk­set, jakaa tie­to ja käyt­tää yhteis­tä par­viä­lyä. Säh­kö­pos­ti­tul­va vähe­nee, kun sovi­taan yhtei­sis­tä toi­min­ta­ta­vois­ta ja nou­da­te­taan nii­tä. Työyh­tei­sön jokai­nen jäsen voi edis­tää suju­vuut­ta omal­la toi­min­nal­laan tai vaih­toeh­toi­ses­ti hidas­taa sitä edes huo­maa­mat­ta asi­aa. Ketään ei voi ver­ra­ta suo­raan toi­seen: jokai­nen kan­taa oman kuor­man­sa omis­ta läh­tö­koh­dis­taan. Sik­si myös asian kor­jaa­mi­sen avai­met on myös meil­lä itsel­läm­me. Eli ajan­hal­lin­ta on orga­ni­soin­nin tai­toa ja kykyä itse pysyä omas­sa roo­lis­sa sekä kun­nioit­taa mui­den roo­le­ja. Ei ole tätä päi­vää ”juok­sut­taa” ihmi­siä omil­la asioil­laan, vaan hoi­taa oma tont­tin­sa puh­taak­si ja ottaa vas­tuul­len­sa vain asioi­ta, jois­ta pys­tyy sel­vi­tä.

Kol­man­nek­si ajan­hal­lin­ta on lop­pu­jen lopuk­si valin­ta sii­tä, mitä pidäm­me aidos­ti tär­keä­nä. Val­mis­tau­tu­mi­nen on arvo­va­lin­ta. Sel­keys on arvo­va­lin­ta. Tois­ten ajan kun­nioit­ta­mi­nen on arvo­va­lin­ta. Työ­elä­mäs­sä ja yrit­tä­jyy­des­sä suju­vuus syn­tyy pää­tök­sis­tä, jot­ka teh­dään ennen kuin kii­re syn­tyy. Hyvä ajan­hal­lin­ta ei tar­koi­ta, että ihmi­nen tekee koko ajan enem­män, ja enem­män nopeam­min ja nopeam­min tai on kaik­kial­la yhtä aikaa kaik­kien kans­sa. Hyvä ajan­hal­lin­ta tar­koit­taa sitä, että ihmi­nen tun­nis­taa olen­nai­sen ja suun­taa aikan­sa sii­hen, mikä vie koh­ti yhteis­tä pää­mää­rää. Sii­nä on työn hal­lin­nan ydin. Lopul­ta ajan­hal­lin­ta on puh­taim­mil­laan toi­sen ihmi­sen kun­nioit­ta­mis­ta, mut­ta samal­la se on myös oman itsen­sä kun­nioit­ta­mis­ta.

Busi­ness ja Mind kon­sep­tim­me kie­tou­tuu tämän ympä­ril­le: hyvä itsen­sä joh­ta­mi­nen on poh­ja hyväl­le mui­den ja orga­ni­saa­tion joh­ta­mi­sel­le. Muun muas­sa yrit­tä­jyy­den ja muun joh­ta­juu­den sekä ajan ja itsen­sä hal­lin­nan tee­mo­ja käsit­te­lem­me muun muas­sa seu­raa­vas­sa tilai­suu­des­sa: Busi­ness & Mind ‑kar­ta­no­ret­riit­ti 17.4.–19.4.2026