Työllisyys- ja elinkeinopalveluiden uudistusta odotettiin pitkään kuntakentässä; onhan kunnilla suurimmat intressit työllisyyden parantamiseen. Kunnissa on tehty vuosia työtä työllisyyden edistämiseksi erilaisten projektien ja kuntakokeilujen avulla. Nyt vuoden alusta voimaan tullut TE-uudistus muodostaa kuntien uuden, yleiskatteelliseen valtionosuustehtävän. Samalla se tuo konkretiaa kunnan rooliin elinvoimakuntana. Kun uudistus siirsi TE-palvelut valtiolta kuntien vastuulle, ovat tulevaisuuden tekemisen keskeiset asiat viimein kuntien käsissä: Työ ja elinikäinen oppiminen sekä osaavan työvoiman saatavuus elinkeinoelämän tarpeisiin lisättynä kaavoituksella.
TE-uudistuksen myötä Suomeen syntyi 45 työllisyysaluetta, jotka ovat hallinnollisesti vastuussa työvoimapalvelujen järjestämisestä. Suurin osa kunnista toteuttaa työvoimapalvelut vastuukuntamallilla. Näitä on kaiken kaikkiaan 39. Tällöin toimintaa johtaa työllisyysalueen lautakunta kuntien yhteisenä päätöksentekoelimenä. Useimmiten maakunnan tai seutukunnan keskuskaupunki toimii vastuuorganisaationa. Neljä kaupunkia Helsinki, Vantaa, Lahti ja Kouvola toteuttavat TE-palvelut yksin ja kaksi Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevaa aluetta, Suupohja ja Kymppi toteuttavat uudistuksen velvoitteet kuntayhtymämallilla. Voidaankin sanoa, että uudistus on kuntayhteistyön uusi kypsyyskoe.
Olen kymmenien vuosien kuntakehittäjä- ja tutkijaurani aikana nähnyt niin kuntien syvenevää ja hyvin toimivaa yhteistyötä kuin myös sen kariutumista. Varsin usein kiristyvä taloustilanne nostaa lisää jännitteitä kuntien välille. Juuri nyt kuntataloudessa on nähtävissä ainakin triplahaasteet. Ensiksi itse uudistusta ollaan toteuttamassa pienemmin resurssein kuin valtion järjestämisvastuun aikana. Tämä luo kustannuksiin sopeuttamistarvetta, esimerkiksi Joensuussa työllisyysalueen lautakunnassa vuonna 2025 se on noin 4,8 M€. Toiseksi kunnat ovat kaiken kaikkiaan sopeuttamassa talouttaan valtionosuusleikkausten ja sote-uudistuksen jälkivaikutusten takia. Kuntien taloustilanteeseen liittyy monia epävarmuuksia, mikä myös voi lisätä jännitteitä uudistuksen toimeenpanoon.
Miten sitten edistää kuntien yhteistyön toimivuutta? Ensiksi siinä auttaa kuntien yhteinen tilannekuva niin lyhyen aikavälin kuin pitkän aikavälin haasteista. Näihin kannattaa keskittyä esimerkiksi yhteislautakuntien jäseniä ja varajäseniä perehdytettäessä. Yhteiset tavoitteet tulee saada ohjaamaan käytännön päätöksentekoa. Kuntien keskeisimpänä pitkän aikavälin tavoitteena ei ole työttömyysasteen alentaminen eikä edes työllisyysasteen nostaminen. Viime kädessä työllisyydenhoidon tulee buustata yritysten kasvua osaavaa työvoimaa tarjoamalla ja siten purkamalla työttömyyttä.
Tulevaisuussuuntautuneella työskentelyllä voidaan varmistaa myös, että menneen kuntayhteistyön epäonnistumisen haamut eivät nouse haudoistaan. Monenlaisia epäluuloja voi olla pinnan alla ja erityisesti keskuskaupunkiin kohdistuu helposti turhaakin kritiikkiä. Voidaan esimerkiksi väittää, että keskuskaupunki on vetänyt aina omaan pussiinsa. Rationaalisesti ajateltuna on ymmärrettävää, että suuri osa resursseista on kohdistettava sinne, missä satsauksista saadaan paras mahdollinen tuotto. On hyvä pitää mielessä, että ei ole keskuskaupunginkaan etu, jos maakunnalla menee huonosti. Luottamuspääoman vaaliminen on tässä ajassa entistä tärkeämpää.
Kuntien välillä on ollut ja tulee aina olemaan kilpailua. Tavoiteltavaa kuitenkin on, että seudun sisäisistä kamppailuista ja maakunnallisista kilpailuista päästäisiin kansallisiin ja ylikansallisiin kilpailuihin. Kun työllisyyspalvelujen yhteistoiminta-alueella ollaan kiinnostuneita muilla alueilla tehdyistä ratkaisuista, sitä paremmin alueen kunnat voivat olla yhdessä kehittämisalustoina uusille innovatiivisille ja tuloksia tuottaville ratkaisuille. Selvää on, että vanhoilla toimintamalleilla ei voida ratkaista Euroopan toiseksi korkeimpaan työttömyyteen liittyviä ilkeitä ongelmia.
Tiedolla johtaminen luo kestävän perustan toimivalle yhteistyölle. Kuntien valtuustosaleissa ja yhteislautakuntien kokouspöytien ympärillä on oltava näkemystä johtaa uudistusta ihmiskeskeisesti ja seurata muutosta. Muutosjohtamisen välineeksi suosittelen reaaliaikaista arviointia. Se tarjoaa säännöllisesti toteutettuna välitöntä palautetta ja mahdollistaa nopean reagoinnin ongelmatilanteisiin. Kun samalla arvostetaan henkilöstön osaamista ja luotetaan, että prosessi kantaa, TE-uudistuksen mahdollistama kehittämispotentiaali saadaan käyttöön.
