Tapah­tuu­ko tule­vai­suu­den oppi­mi­nen ihmi­sen ja teko­ä­lyn vuo­ro­pu­he­lu­na?

Oppi­mi­nen ei ole vain tie­don omak­su­mis­ta – vaan kes­kus­te­lua, joka kehit­tää ajat­te­lua.

Oppi­mi­nen ei ole yksi­suun­tais­ta

Muis­tan het­ken, jol­loin pysäh­dyin ensim­mäis­tä ker­taa kes­kus­te­le­maan teko­ä­lyn kans­sa. En etsi­nyt vas­taus­ta, vaan ymmär­rys­tä – ja huo­ma­sin ajat­te­le­va­ni uudel­la tavalla.Keskustelu teko­ä­lyn kans­sa avar­si ajat­te­lua­ni.

Oppi­mi­nen on vuo­ro­pu­he­lua,  pait­si ihmis­ten kes­ken, myös ihmi­sen ja teko­ä­lyn välil­lä.

Teko­ä­ly tukee ajat­te­lua, ei kor­vaa sitä

Teko­ä­ly­kou­lu­tuk­sia toteut­taes­sa­ni tör­mään usein kysy­myk­seen: “Näi­vet­tää­kö teko­ä­lyn käyt­tö oman ajat­te­lum­me?”

Se on aiheel­li­nen huo­li. Jos teko­ä­lyl­tä pyy­tää vain val­mii­ta vas­tauk­sia ja ottaa ne sel­lai­se­naan, se voi pas­si­voit­taa. Mut­ta jos sitä käyt­tää aktii­vi­ses­ti eli pyy­tää haas­ta­maan, perus­te­le­maan ja avaa­maan eri näkö­kul­mia,  ajat­te­lu voi syven­tyä.

Näen, että teko­ä­lyn suu­rin ris­ki ei ole sen vir­heel­li­set vas­tauk­set, vaan se, että alam­me uskoa nii­hin lii­an hel­pos­ti. Jos emme enää pysäh­dy kysy­mään mik­si, teko­ä­ly muut­tuu ajat­te­lun kor­vaa­jak­si sen sijaan, että se oli­si sen jat­ke. Ja kos­ka teko­ä­ly ei kysy mik­si, mei­dän täy­tyy kysyä.

Teko­ä­ly on par­haim­mil­laan kuin ajat­te­lun pei­li: se hei­jas­taa meil­le takai­sin sen, mitä olem­me sii­hen syöt­tä­neet, ja saa mei­dät tar­ken­ta­maan ja perus­te­le­maan parem­min.

Oppi­va teko­ä­ly­kult­tuu­ri on seu­raa­va harp­paus

Moni orga­ni­saa­tio näkee teko­ä­lyn oppi­mi­sen tek­ni­se­nä tai­to­na. Todel­li­suu­des­sa kyse on kult­tuu­ris­ta: uskal­luk­ses­ta kokeil­la, kysyä ja epä­on­nis­tua yhdes­sä. Oppi­va teko­ä­ly­kult­tuu­ri ei syn­ny kou­lu­tuk­sil­la yksin, vaan kes­kus­te­luil­la, jois­sa ihmi­set poh­ti­vat yhdes­sä, mitä teko­ä­ly heil­le mer­kit­see, mis­sä sii­tä on aidos­ti ollut lisä­ar­voa ja mis­sä työ­teh­tä­vis­sä sii­tä ei vält­tä­mät­tä ole hyö­tyä.

Näin aloi­tat oman vuo­ro­pu­he­lusi teko­ä­lyn kans­sa

1. Aloi­ta kysy­myk­ses­tä tai aihees­ta, johon et vält­tä­mät­tä osaa vas­ta­ta itse.
2. Pyy­dä teko­ä­lyä haas­ta­maan sinua. “Mitä ole­tuk­sia teen täs­sä?”
3. Kir­joi­ta kes­kus­te­lun poh­jal­ta oma tul­kin­ta­si. Sii­nä oppi­mi­nen todel­la tapah­tuu.

Tämä vaa­tii ute­liai­suut­ta ja pysäh­ty­mis­tä.

Ihmi­nen pysyy oppi­mi­sen yti­mes­sä

Tule­vai­suu­den oppi­mi­nen on yhteis­tä, ei yksin ihmi­sen eikä koneen työ­tä. Ne, jot­ka oppi­vat käy­mään mer­ki­tyk­sel­lis­tä kes­kus­te­lua teko­ä­lyn kans­sa, oppi­vat samal­la enem­män myös itses­tään.

Uskon, että tule­vai­suu­den tär­kein tai­to ei ole teko­ä­lyn hal­lin­ta, vaan kyky käy­dä sen kans­sa vuo­ro­pu­he­lua,  sel­lais­ta, joka laa­jen­taa ymmär­rys­tä, ei kor­vaa sitä. Oppi­mi­sen yti­mes­sä on edel­leen ihmi­nen.