
Maan hallitus pohti puoliväliriihessään, miten saada julkinen talous tasapainoon ja samalla talous nousuun. Selvää on, että ilman talouskasvua tilanne ei korjaannu. Kylmänä suihkuna tuli tieto, että julkisyhteisöjen alijäämä on 4,4 % / BKT , eli reilusti yli EU:n 3 %:n rajan. Äänenpainoja on kuultu myös siitä, että nyt on toimittava tai joudumme tarkkailuluokalle ja ulkopuoliset tulevat laittamaan asiat täällä kuntoon.
Miten tätä tulisi tulkita, kun samalla tiedämme, että monissa kunnissa talouden tila on kohtuullinen ja taseessa kertynyttä ylijäämää kuten kuntasektorin kokonaisuudessakin?
Tilastokeskus toteaa tiedotteessaan 22.4- ” Julkisyhteisöjen alijäämä oli 4,4 % suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2024. Julkisyhteisöjen alijäämä eli kansantalouden tilinpidon mukainen nettoluotonotto oli 12,2 miljardia euroa vuonna 2024. Tilastokeskuksen Eurostatille raportoimien ennakkotietojen mukaan julkisyhteisöjen rahoitusasema heikkeni 4,0 miljardilla eurolla edellisvuodesta. Vuoteen 2023 verrattuna valtionhallinnon alijäämä syventyi ja paikallishallinnossa rahoitusaseman heikkeneminen pysähtyi”…ja edelleen
Julkisyhteisöjen yli-/alijäämällä tarkoitetaan kansantalouden tilinpidon sektoritilien mukaista nettoluotonantoa/-ottoa, joka on kokonaistulojen ja kokonaismenojen erotus. Esimerkiksi paikallishallinnon tapauksessa käsite poikkeaa sektoriin kuuluvien kuntien ja kuntayhtymien
tuloslaskelmien mukaisesta tilikauden yli-/alijäämästä. Keskeinen ero liittyy investointeihin, jotka kirjataan kansantalouden tilinpidossa menoiksi sellaisenaan.
Kuntatalous on ylijäämä – ja tasapainotaloutta, jossa mahdollinen alijäämä on katettava suunnittelukaudella. Jos tähän ei kyetä, saatetaan joutua ns. neuvottelumenettelyyn.
Kunnan taloutta on vuodesta 1997 alkaen toteutettu liikekirjanpidon käsittein- tilikauden tulos ilmaisee, mitä on jäänyt viivan alle. Viime vuonna tulos kuntasektorin kokonaisuudessa oli noin 1,1 miljardia ylijäämäinen. Kuntien taseisiin kertynyttä ylijäämää on jo reilut 16 miljardia. Tästä tosin noin puolet on Helsingin taseessa. Erot kuntien kesken ovatkin suuret. Muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta kuntatalous KOKONAISUUTENA onkin ollut liikekirjanpidon termein ylijäämäinen mutta toiminnan ja investointien rahavirralla mitattuna alijäämäinen. Juuri tämä käsite onkin lanseerattu kuvaamaan mahdollisimman hyvin kansantalouden tilinpidon mukaista nettoluotonantoa.
Toiminnan ja investointien rahavirta tuloksen avulla voidaan seurata ensisijaisesti investointien omarahoituksen toteutumista. Omarahoitusvaatimus täyttyy, jos kertymä viimeksi päättyneenä tilinpäätösvuonna on positiivinen eli että tulorahoituksella voidaan rahoittaa investoinnit. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin kuntatalouden alijäämä.
Kun käsitteet ovat erilaiset, niin myös tulkintojen pitäisi olla. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan valtion kaikilla mittareilla alijäämäinen talous rinnastetaan kokonaisuutena ylijäämäiseen kuntatalouteen.
Talouden tulkinnat osin hankalia, kun erilaiset käsitteet menevät usein sekaisin. Puhutaan ”alijäämästä” kysymättä, mitä sillä tarkoitetaan- onko valtion vai kuntien alijäämä? — entä koko julkisen talouden- jos erilaiset, niin miksi?
Kunnan oman talouden tulkinta on tätäkin haastavampaa. Tunnuslukuja riittää joka lähtöön ja kun mukaan otetaan vielä konserni ja yhtiöittämiset, niin tulkinnat monesti hyvin hankalia ja vaativat monipuolisen ‑usein ulkopuolisen tarkastelun.
