Vaaleissa on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Luonnollisesti kiinnostavinta on se, ketkä valitaan päättämään yhteisistä asioistamme ja minkälaisilla ohjelmilla. Kiinnostavaa on myös seurata, mikä on demokratian tila äänestysaktiivisuuden valossa.
Korkeimmillaan äänestysprosentti on ollut vuoden 1964 kuntavaaleissa, 79,4 %. Viime vaaleissa äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa oli matalin vuoden 1945 vaalien jälkeen, vaaleissa äänesti 55,1 prosenttia äänioikeutetuista. Aluevaalit ovat järjestyksessään toiset. Vuoden 2022 aluevaaleissa äänioikeuttaan käytti 47,5%.
Maailman myllerryksessä kansalaisten edustukselliselle demokratialle huomaa antavansa entistäkin suuremman arvon. Vapaat vaalit, joissa kansalaiset voivat asettaa ehdokkaansa niin kuin haluavat ja saavat äänestää niin kuin haluavat, on kallisarvoinen asia. Asiantila on itsestään selvä Suomessa. Vaihtoehdot eivät ole kiinnostavia. Pyrkimystä demokratioiden toimintamallien muuttamiseen näyttää maailmalla olevan. Vaihtoehdot eivät houkuta Suomessa, ollaan siitä tyytyväisiä.
Suomalaisen demokratian juuret ovat syvällä ja ulottuvat kauas Ruotsin vallan aikaan. Aikaan 1200-luvun lopulta lähtien, kun myös suomalaiset saivat edustajansa Moran kiville valitsemaan kuningasta silloisen demokratiakäytännön mukaan. Demokratian sisältö on vuosisatojen saatossa muuttunut, kehittynyt. Kunnista ja niiden perintönä myös hyvinvointialueista on tullut erityisesti toisen maailmansodan jälkeen maailman monipuolisinta palveluvalikoimaa järjestävä ja tarjoava verorahoitteinen toimija. Kuntien järjestämis- ja kustannusvastuulla on oppilaille maksuton perus- ja toisen asteen koulutus. Oppilailla on vastavuoroisesti oppivelvollisuus. Tämä molemminpuolinen velvoite on tärkeä ja välttämätön tasa-arvoa rakentava tekijä. Palvelutuotannon järjestämisen ja tuottamisen ohella kunnat käyttävät myös tärkeää yksipuolista julkista valtaa, kun ne päättäessään kaavoista määrittävät yhdyskuntarakenteiden (asuminen, elinkeinorakenne) suunnan. Näistä vastuista hyvä huolenpito on tärkeä tehtävä myös tuleville päättäjille.
Yksityisen palveluntuotantosektorin merkitys palvelutuotannossa on kasvanut ja kasvaa. Myös tämä kehitys ja sen hallinta asettavat osaamisvaateita sekä kuntien että hyvinvointialueiden päättäjille. Sujuvan yhteistyön merkitys ja tavoite ja sujuvan yhteistyön organisoinnin merkitys on kasvanut. Digitaalisten apuvälineiden (ohjelmistot tekoäly mukaan luettuna, laitteet, verkot) hyödyntäminen sekä tässä työssä että niiden antamien uusien mahdollisuuksien tunnistamisessa, omaksumisessa ja hyödyntämisessä on uusien päättäjien vastuulla.
Väestörakenne on moninaistunut ja moninaistuu. Tämän kehityksen hallinta sekä kouluissa, sosiaali- ja terveydenhuollossa että yhdyskunta- ja asumisrakenteen kehittämisessä on uusille päättäjille vaativa tehtävä. Menestystä tulevaisuudessakin tavoitteleva Suomi on kehitystä hallitessaan suvaitsevainen. Äänestyspassiivisuuden lisääntyminen on huolestuttava asia. Hyvinvoinnin kasvu ja äänestysaktiivisuus eivät ole korreloineet keskenään. Dilemma on, miksi eivät.
Miksi aion mennä äänestämään? Äänestämällä vapaissa vaaleissa vaalin osaltani arvostamaani demokratiaa ja annan tukeni valittaville kunta- ja aluetason päättäjille suomalaisen yhteiskunnan edelleen kehittämisessä heidän vastuulleen kuuluvissa tehtävissä, meidän kaikkien suomalaisten hyväksi.
Äänestä sinäkin!
