Jos kymmenen vuoden ikäisestä kuntalaista nostaa huippukohtia, niin kuntakonserninsäännöskokonaisuus on sellainen. Vuoden 1995 kuntalaissa tunnistettiin konsernitase ja nostettiin omistajaohjauksen ituna eri organisaatioissa olevien kunnan edustajien ohjeistaminen. Vuonna 2017lakiin tehtiin muutoksia lisäämällä säännökset konsernijohdosta, konsernitilinpäätöksestä ja tytäryhteisön tiedonantovelvollisuudesta. Valtuuston tehtäväksi tuli päättää kunnan ja kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista sekä konserniohjauksen periaatteista.
Vuoden 2015 kuntalain säännös listasi omistajaohjauksen toimenpiteitä, joilla omistaja myötävaikuttaa yrityksen ja muun yhteisön hallintoon ja toimintaan. Lain mukaan konsernijohto vastaa kuntakonsernin omistajaohjauksen toteuttamisesta ja konsernivalvonnan järjestämisestä. Tytäryhteisöjen omistajaohjauksella konsernijohto varmistaa kuntakonsernin kokonaisedun, jolle raamit on määritelty omistajapolitiikassa ja täsmennetty talousarvion kuntakonsernin toiminnan ja talouden tavoitteissa. Kaiken lisäksi laissa konserniohje määrättiin pakolliseksi ja sen vähimmäissisältö määriteltiin.
Kunnilla on lähes 2000 tytäryhteisöä ja yli 800 osakkuusyhteisöä, yhteisöistä valtaosa osakeyhtiöitä. Konsernirakenteet kuitenkin poikkeavat merkittävästi toisistaan, suuressakaupungissa voi olla kymmeniä tytäryhteisöjä, osa markkinoilla toimivia, pienessä kunnassa ehkä vain kiinteistöyhtiö. Kuntalaki teki erittäin tärkeän omistajaohjauslinjauksen: yhteisön hallituksen kokoonpanossa on otettava huomioon sen toimialan edellyttämä riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus. Lisäksi konserniohjeessa on määriteltävä kunnan tytäryhteisöjen hallitusten kokoonpanosta ja nimittämisestä. Kymmenen vuotta sitten osakeyhtiöidenkin hallitusjäsentennimittämisessä jäljiteltiin kunnan toimielinten jäsenvalintatapaa, vaikka kuntalaissa säädetyttoimielinjäsenen ja osakeyhtiölaissa määritellyt hallitusjäsenen vastuut erovavat merkittävästitoisistaan.
Nykyisin konserniohjeisiin on kirjattu kuntalakia täydentäviä hallitusjäsenten asiantuntemuksen kriteereitä ja joissakin kunnissa on erikseen märitelty yhteisön tarpeen mukaista asiantuntemusta.Hallituskokoonpanossa asiantuntemuksen monipuolisuus on olennaisinta ja siten jäsenehdokkaan puoluetausta ei ole este eikä hallitusammattilainen ole lopullinen ratkaisu. Vielä kuitenkin kunnan toimielinten valintakäytännöt kummittelevat hallitusjäsenten valinnoissa, mutta myönteinen muutos on tapahtunut vain kahdessa kuntavaalikaudessa. Kuntalain mukaista konsernijohtamista oli harjoitettu kunnissa jo ennen 2015 lakiakin, mutta lakivelvoittavuus on tuupannut päättäjiä tarvittaviin muutoksiin ja avittanut konsernijohdon tekemää kehittämistyötä.
Sotesiirto 2023 kunnilta oli kunnallisen vallan ja tehtävien suuri paradigmamuutos. Kaupunkien ja maalaiskuntien 160 vuotisessa historiassa ensimmäisen kerran kunnan tehtäviä supistettiinradikaalisti, bisnes puolitettiin ja ydinpalveluksi jäi opetus. Samaan aikaan toimintaympäristön voimakkaissa muutoksissa kuntakenttä eriytyy kiihtyvällä vauhdilla. Muutoksen aurinkoisella puolella ovat muutamat liikunta- ja kulttuuriareenoita rakentavat lapsirikkaat kasvukaupungit ja niihin liimautuneet asuinkunnat. Samaan aikaan muutoksen varjopuolelle siirtyy lisääntyvä määrätyhjiä kiinteistöjä purkavia lapsiköyhiä ikäihmisten kuntia.
Molemmasta megamuutoksesta herää kysymys, elävätkö kuntalaki ja järjestämisvastuitamäärittelevä lainsäädäntö enää reaalimaailmassa? Entä perustuslaki, toteutuuko kansalaisten yhdenvertaisuus ja perusopetusoikeus ja lisäksi iskevätkö muutokset säröjä kuntalaistenitsehallinnon peruskiviin?
Eriytymiskehityksen ongelmien ratkaisuksi on nostettu kuntien eriyttäminen lainsäädännöllä. Paluuerillisiin kuntalakeihin ei liene ratkaisu kuntakentän segregaatioon hallintaan, yhtenäislaki ja yleinen toimiala toimivat tehtävistä riippumatta. Korjaussarja löytyy järjestämisvastuidenmuutoksista erityislainsäädännössä, keskiössä varhaiskasvatuslaki ja perusopetuslaki. Kuntien uuttapalvelujärjestystä ei luoda yksittäisillä vapaaehtoiskokeiluilla, vaan tarvitaan valtion tahto ja laki, esimerkiksi LastenParas-puitelaki. Vanhan Parassoten kalvot voisi kaivaa arkistosta, väestökriteerivaihdettaisiin lasten määräksi, mutta valintapakkona edelleen ikiliikkuja eli kuntaliitos tai yhteistyö.Tarjolla on myös kolmas tie, jonka kuntakentän uusmuotoilu raivasi. Palveluhaastekunnistavoitaisiin opetuspalvelutaakkakin siirtää maakuntaan soten siivelle ja samalla kipata kustannukset valtiolle, bonuksena horisontaalisen integraation optio.
Lainsäädäntö on yleensä enemmän toteutuneisiin muutoksiin reagointia kuin tulevaisuutta ennakoivaa. Mutta on ainakin yksi pieni poikkeus. Vuoden 1975 kuntalaki poisti virkamiehet ja luottamusmiehet. Siten se tuli ennustaneeksi jo puoli vuosisataa aiemmin Meetoo-maailmaa. Kaikkieivät kuitenkaan reagoi jälkikäteenkään, valtio hyväksyy vain miehet, samoin ay-organisaatiot,eivätkä lehtimiehetkään ole oppineet kirjoittamaan sanaa viranhaltija.
Eri vuosikymmenten kuntalait ovat toimineet tuloksellisesti erilaisissa kunnissa, joten mallia voisipeukuttaa jatkoon riippumatta kuntien tehtävien eriyttämisestä ja järjestämisvastuiden uudelleenjaosta. Lain perustarkoitukseksi sopii edelleenkin: edellytysten luominen kunnan asukkaiden itsehallintoon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseen kunnan toiminnassa. Kuitenkin kuntalain sisällön uudistaminen on hyvinkin tarpeen. Laki on rakennettu pitkälti entisten päälle ja on rönsyilevän pykälärikas. Lain petraamisen teemana voisi ollanorminpurku, normitalkootkin tarvitsee tavaraa. Homma hoidettaisiin poistamalla informatiivisia pykäliä ja proosallisia opetustekstejä, myös selkeyttämällä toimivia ohjaussäännöksiä. Sitten selkolain noudattamisessa luotettaisiin itsehallinnollisen kunnan kyvykkyyksiin ja hallintolainmukaiseen hyvään hallintotapaan. Jos joku toimija eksyy kapealta laillisuuspolulta, niin normaaliin toimintaan palaamisen varmistavat kuntien valvonnan eri elementit oikaisu- ja valitusjärjestelmistätalouden ja hallinnon kriisimenettelyihin.
