Eläm­me datan val­ta­kaut­ta – mut­ta mihin jäi jär­ki?

Data on arvo­kas­ta, mut­ta se on vain raa­ka-ainet­ta. Irral­li­se­na se ei ker­ro mitään. Tie­to syn­tyy vas­ta, kun datal­le anne­taan kon­teks­ti. Mut­ta pelk­kä tie­to­kaan ei vie­lä rii­tä. Tie­dol­la joh­ta­mi­nen ei saa tar­koit­taa sitä, että luku­ja tai lii­ken­ne­va­lo­mit­ta­rei­ta tui­jo­te­taan sokeas­ti ja unoh­de­taan pää­tök­sen­teon inhi­mil­li­nen ja stra­te­gi­nen puo­li.

Aihet­ta pal­jon tut­ki­neen pro­fes­so­ri Jen­ni­fer Row­leyn jul­kai­sut aihees­ta kuvaa­vat hyvin, mik­si data ei yksin rii­tä. Jos haluam­me ymmär­tää ja enna­koi­da, mei­dän on nous­ta­va pel­käs­tä infor­maa­tion käsit­te­lys­tä älyk­kyy­den ja vii­sau­den­kin tasol­le. On kyet­tä­vä hah­mot­ta­maan koko­nai­suuk­sia, tun­nis­ta­maan syy-seu­raus­suh­tei­ta ja arvioi­maan, mitä sys­tee­mi­siä muu­tok­sia tar­vi­taan parem­piin lop­pu­tu­lok­siin.

Täs­sä koh­taa monel­la orga­ni­saa­tiol­la menee pie­leen. Aika, uskal­lus tai ymmär­rys ei rii­tä. Se, että kaik­ki eivät ole­kaan ykkö­siä ja nol­lia, saat­taa pelot­taa ja jopa ahdis­taa. Datan kerää­mi­nen ja ana­ly­soin­ti on vie­lä hel­pos­ti käsi­tet­tä­vis­sä ja usein jopa toteu­tet­ta­vis­sa­kin, mut­ta ymmär­ryk­sen ja vii­sau­den kehit­tä­mi­nen vaa­tii enem­män. Vaik­ka­pa koke­mat­to­muut­taan tai kii­rees­sään joh­ta­jat tuu­dit­tau­tu­vat mit­ta­rei­hin ja raport­tei­hin, ikään kuin ne takai­si­vat parem­mat pää­tök­set. Pahim­mil­laan data ei joh­da ihmis­tä, vaan ihmi­nen suo­ras­taan alis­tuu pas­sii­vi­ses­ti datan vie­tä­väk­si. Yksin­ker­tai­set mit­ta­rit sopi­vat yksin­ker­tai­sil­le ihmi­sil­le – meil­lä on lupa odot­taa jokai­sel­ta enem­män.

Mie­len­kiin­tois­ta on, että tut­ki­mus­ten mukaan koke­neet joh­ta­jat pär­jää­vät erit­täin hyvin intui­tii­vi­sel­la pää­tök­sen­teol­la. Heil­lä on kykyä hah­mot­taa koko­nai­suuk­sia ja luot­taa koke­muk­seen. Tämä ei tar­koi­ta, että data oli­si tur­haa – päin­vas­toin. Data­pank­ki on erin­omai­nen työ­ka­lu, mut­ta ei itse tar­koi­tus. Pelk­kä intui­tio voi teh­dä kai­kes­ta pouk­koi­le­vaa ja pää­mää­rä­tön­tä ”luo­vaa hul­luut­ta”, mut­ta intui­tio yhdis­tet­ty­nä riit­tä­vään ja ana­ly­soi­tuun tie­toon voi syn­nyt­tää inno­vaa­tioi­ta ja parem­paa joh­ta­mis­ta.

Todel­li­nen tie­dol­la joh­ta­mi­nen ei tar­koi­ta tau­luk­ko­las­ken­taoh­jel­mien pal­vo­mis­ta, vaan sitä, että data ja ana­lyy­si tuke­vat laa­jem­paa ymmär­rys­tä. Pelk­kä datan mit­taa­mi­nen ja tar­kas­te­lu ei luo kil­pai­lue­tua, se luo sään­te­lyä, sää­dök­siä, epä­luu­loa­kin. Älyk­kyys ja vii­saus ovat todel­li­sen kil­pai­lue­dun perus­te­ki­jät joh­dos­sa ja koko orga­ni­saa­tios­sa.

Jos haluam­me teh­dä työm­me parem­min, mei­dän on siir­ryt­tä­vä pois pel­kis­tä nume­rois­ta ja luvuis­ta ja uskal­let­ta­va käyt­tää myös koke­mus­ta, näke­mys­tä ja koko­nais­val­tais­ta ymmär­rys­tä. Datan aika ei ole ohi, mut­ta data ei voi olla kaik­ki.  Osaa­mi­sel­la, kou­lu­tuk­sel­la ja sivis­tyk­sel­lä on olta­va arvon­sa. On aika uskal­taa tuo­da jär­ki takai­sin joh­ta­mis­kes­kus­te­luun.