Busi­ness & Mind — molem­pi parem­pi!

Mehi­läi­sen työ­elä­mä­ky­se­lyn mukaan JOPA 67 % joh­ta­jis­ta kokee itsel­le ase­te­tut vaa­ti­muk­set mah­dot­to­mik­si. Aamu­leh­des­sä 15.10.2025 Työ­ter­veys­lai­tok­sen psy­ko­lo­gi ja psy­ko­lo­gian toh­to­ri Annii­na Vir­ta­nen ker­too karua totuut­ta esi­hen­ki­löi­den työs­tä ja kuor­mas­ta: hei­dän pitää joh­taa ja kehit­tää itse työ­tä, kuun­nel­la ja kehit­tää tii­miä — ja samal­la rat­koa työn­te­ki­jöi­den elä­män sol­mu­ja. Kun jat­ku­vas­ti kan­taa myös mui­den mur­hei­ta, sii­nä lopul­ta uupuu, jos ei osaa vetää rajo­ja tai joh­taa itse itse­ään.

Toi­saal­ta jos­sain oli tut­kit­tu, että kun joh­ta­mi­seen on saa­nut kout­saus­ta ja tukea, niin stres­si­ta­sot las­kee (20%), hyvin­voin­ti lisään­tyy (30%), tuot­ta­vuus lisään­tyy (15%).

Men­to­roin­ti tai spar­raus on mie­les­tä­ni itses­tä huol­ta pitä­mis­tä par­haim­mil­laan: oma itse­tun­te­mus ja ener­gia lisään­tyy, joh­ta­mi­nen ja vuo­ro­vai­ku­tus para­nee, pai­neen­sie­to­ky­ky ja tun­tei­den sää­te­ly para­nee. Puhu­mat­ta­kaan, että busi­ness para­nee, kun kir­kas­te­taan yhdes­sä Tavoit­teet ja mää­ri­tel­lään aske­let eteen­päin sekä lyhyel­lä että pit­käl­lä täh­täyk­sel­lä. Ja on joku, joka muis­taa, mitä on sovit­tu ja jol­le pitää hyväs­sä hen­ges­sä “rapor­toi­da” omat aikaan­saa­mi­set pala­ve­rien välil­lä.

Tuu­li Taru­kan­nel, Hal­lin­toa­ka­te­mian perus­ta­ja ja toi­mi­tus­joh­ta­ja, on mal­li­kas esi­merk­ki, miten yhteis­työ kan­taa hedel­mää ja vie maa­liin saak­ka. Tuu­li aina myös toteut­ti ja toi­mi, kuten oltiin kes­kus­tel­tu pala­ve­rien välis­sä ja sik­si asiat ete­ni­vät riva­kas­ti. Hal­lin­toa­ka­te­mias­sa oltiin jo pit­käl­lä kou­lu­tus­ten digi­ta­li­soin­nis­sa, kun koro­na iski yllät­täin ja aiheut­ti vie­lä lisä­buus­tin busi­nek­sen uudel­leen raken­ta­mi­sel­le.

Miten spar­raus­työ sit­ten käy­tän­nös­sä tapah­tuu? Antaa Tuu­lin ker­toa sii­tä lisää.

“Minul­la oli muu­ta­mia haas­tei­ta yri­tyk­sen pyö­rit­tä­mi­ses­sä, kuten yksi­näi­syys ja se, että olin raken­ta­nut asioi­ta lii­an yrit­tä­jä­läh­töi­ses­ti. Olin siis tyy­pil­li­seen pie­ny­rit­tä­jän tapaan itse estee­nä yri­tyk­sen laa­jen­tu­mi­sel­le. Ase­tan omal­le teke­mi­sel­le­ni kor­keat laa­tu­vaa­ti­muk­set ja en mene nuk­ku­maan ennen kuin olen tyy­ty­väi­nen lop­pu­tu­lok­seen. Työn­te­ki­jä läh­töi­ses­sä työ­elä­mäs­sä täl­lais­ta sitou­tu­mis­ta ei muil­ta ihmi­sil­tä voi vaa­tia. Näin siis pää­sin taval­laan jopa hel­pom­mal­la teke­mäl­lä hyvin pal­jon asioi­ta itse ja pitä­mäl­lä ne omis­sa käsis­sä­ni. Otin Sariin yhteyt­tä, kun halusin ryh­dis­tää hal­li­tus­työs­ken­te­lyä. Jo ensim­mäi­ses­sä pala­ve­ris­sa havait­sin, ettei var­si­nai­nen tar­ve ollut sii­nä, vaan toi­sen­lai­ses­sa yri­tyk­sen kehit­tä­mi­ses­sä.

Läh­dim­me yhteis­työ­hön kuu­kausit­tai­sel­la tapaa­mi­sel­la. Vähi­tel­len, kun kes­kus­te­lu­jen myö­tä aloim­me löy­tää juu­ri minun tulos­ta­voit­teel­li­sel­le luon­teel­le­ni sopi­van tavan toi­mia, kehi­tim­me hyvän kon­sep­tin. Sari oli huo­lis­saan jak­sa­mi­ses­ta­ni (minä en tuol­loin ollut, olin­han pelk­kää teräs­tä ja suo­ma­lais­ta sisua, kuten kaik­ki yrit­tä­jät täs­sä maas­sa  😀 ), joten kehi­tim­me kon­sep­tin, jos­sa ensin jutel­tiin ja syö­tiin lou­nas. Noi­hin aikoi­hin se saat­toi olla lähes ainoa kuu­kau­den ravit­se­va oikea ruo­ka­ni. Sen jäl­keen kävel­tiin toi­nen tun­ti ja ase­tet­tiin seu­raa­vaa kuu­kaut­ta var­ten yri­tyk­seen liit­ty­vä tavoi­te ja itsee­ni liit­ty­vä tavoi­te. Pidin tuol­lais­ta oman navan ympä­ril­lä pyö­ri­mis­tä ehkä vähän lii­an itse­kes­kei­se­nä, mut­ta Sari sai minut usko­maan sii­hen. Ja hyvä niin.

Kään­ne­koh­ta oli ehkä eräs vuo­ro­kausi. Minä olin läh­te­nyt kou­lut­ta­maan kesä­ren­kail­la. Isä­ni pyy­si, että pysäh­dyn Jyväs­ky­lään ja ajam­me yhdes­sä kou­lu­tuk­seen, jot­ta saan osal­le mat­kaa seu­raa. Olin tosi kii­tol­li­nen, kun sain autos­sa mon­ta tun­tia teh­dä töi­tä isä­ni ajaes­sa eli “samal­la ajal­la” lisää suo­rit­tei­ta. Yöl­lä kotiin­päin ajaes­sam­me tuli kova lumi­sa­de ja istuim­me leväh­dys­pai­kal­la pimeäs­sä kesä­ren­kail­la. Jäin yök­si van­hem­pien luok­se ja olin niin väsy­nyt, että nukuin maton alla, kun luu­lin sitä pimeäs­sä pei­tok­si. Aamul­la jat­koin mat­kaa kotiin ja sain mat­kal­la mon­ta puhe­lua teke­mät­tö­mis­tä asiois­ta ja huo­nois­ta uuti­sis­ta. Olin sopi­nut päi­väl­le myös yhden Sarin aset­ta­man tavoit­teen: käy hie­ro­jal­la ja havait­se, ettei maa­il­ma romah­da sil­lä aikaa. Mie­tin, että kyl­lä­hän se romah­taa, kun se ker­ran romah­te­lee sil­loin­kin, kun ajan autol­la. Olin lähes perua ajan, mut­ten halun­nut tuot­taa Saril­le pet­ty­mys­tä. Menin hie­ro­jal­le ja maa­il­ma ei romah­ta­nut. Itse asias­sa maa­il­ma­ni valais­tui: ei kipe­ää sel­kää, ei pääs­sä pyö­ri­vää samaa kelaa sen yhden hie­ron­ta­tun­nin aika­na. Vain iha­nat kädet, iha­na tuok­su ja musiik­ki. Sii­nä koh­das­sa tajusin, että kaik­ki mis­tä Sari on puhu­nut toi­mii juu­ri siten. Itsen­sä on pidet­tä­vä kun­nos­sa, niin yri­tys­kin pysyy kun­nos­sa. Sen ei tar­vit­se tar­koit­taa itse­käs­tä kes­ken pala­ve­ris­ta har­ras­tuk­siin pois­tu­mis­ta, vaan se voi olla pie­ni etu­kä­teen ajois­sa suun­ni­tel­tu kalen­te­riin mer­kit­ty nor­maa­li het­ki kuor­mi­tuk­sen kes­kel­lä. Het­ki, jon­ka jäl­keen aivot toi­mi­vat taas parem­min.

Yri­tyk­seen ja yrit­tä­mi­seen liit­ty­viä tavoit­tei­ta ase­tim­me myös pal­jon. Samal­la vaka­vuu­del­la suo­ri­tin myös näi­tä asioi­ta. Kun saa kes­kus­tel­la ulko­puo­li­sen ihmi­sen kans­sa, jol­la ei ole hen­ki­lö­koh­tais­ta agen­daa, saa asiat parem­min jäsen­net­tyä. Usein kes­kus­te­lun jäl­keen se rat­kai­su löy­tyi itsel­tä­ni ja oli yksin­ker­tai­sem­pi kuin oli­sin edes aja­tel­lut. Nyky­ään onkin hyvä, jos mei­naan liu­kua tuo­hon suo­rit­ta­mi­sen louk­kuun, voin ja osaan käsi­tel­lä sitä. Edel­leen on muka­va lou­nas­taa Sarin kans­sa, mut­ta nyt sii­hen liit­tyy enem­män­kin vakau­den yllä­pi­tä­mi­nen kuin kuo­pas­ta nouse­mi­nen.”

Kii­tos Tuu­li avaa­vas­ta yhtei­ses­tä tari­nan­pät­käs­täm­me, jos­sa ydin­point­ti­na on juu­ri­kin se, että SEKÄ busi­ness ETTÄ oma mie­li on syy­tä pitää kirk­kaa­na. Nii­tä hoi­de­taan ja kehi­te­tään vain eri meto­dein. Ilman tois­ta ei ole tois­ta.

Onko Sinul­la joku, jon­ka kans­sa käy­dä luot­ta­muk­sel­lis­ta kes­kus­te­lua juu­ri omis­ta tär­keis­tä asiois­ta­si? Olet­ko pysäh­ty­nyt itse­si äärel­le? Se kan­nat­taa teh­dä. Olet oman elä­mä­si tär­kein asia­kas.