Julkinen sektori mahdollistajana, ei jarruna
Bodenissa ja Luulajassa kunnat alkoivat jo varhain valmistautua vihreään siirtymään: ne kehittivät infrastruktuuria, nopeuttivat lupaprosesseja ja loivat houkuttelevan ympäristön investoinneille. Julkinen sektori ei vain reagoi yritysten tarpeisiin, vaan ennakoi niitä. Suomessa suurhankkeet voivat törmätä hitaaseen päätöksentekoon, toimijoiden yhteistyön vaikeuteen ja raskaisiin prosesseihin. Julkinen sektori ja liike-elämä saatetaan nähdä jopa toistensa vastakohdiksi. Tärkeää olisi onnistua kääntämään vanhakantainen ajatus julkisen sektorin passiivisesta säätelijästä ja mittaroijasta aktiiviseksi mahdollistajaksi.
Valtion rooli – innovaatioalusta vai valvova hidaste?
Ruotsin valtiokaan ei toki ole aina ollut tarpeeksi ajoissa tukemassa vihreän teollisuuden keskuksia ja sellaisia riskejä oli nähtävissä myös Luulajan ja Bodenin alueen kehityksessä. Tämä kuulostaa tutulta Suomessakin: vaikka tavoitteet ovat kunnianhimoisia, käytännön toteutus ontuu. Jos haluamme pysyä kilpailukykyisinä, julkisen sektorin on annettava ottaa aktiivisempi rooli ja varmistettava, että infrastruktuuri, koulutus ja kaavoitus tukevat yritysten tarpeita ja niitä on mahdollista jopa ennakoida ennen kuin selkeät tarpeet ovat edes tiedossa. Sitä voidaan suorastaan edellyttää.
Kilpailua vai yhteistyötä?
Bodenissa kaksi kilpailevaa ns. vihreän teräksen hanketta, Stegra ja Hybrit, hyötyvät toisistaan, kun esimerkiksi työvoiman saatavuutta ja logistiikkaa kehitetään yhdessä. Suomessakin julkinen sektori voi toimia alustana ja verkottajana, joka mahdollistaa eri toimijoiden yhteistyön ja jakaa resursseja tehokkaammin.
Mitä voisimme oppia Suomessa?
Bodenin ja Luulajan positiivinen kehitys tarjoaa ainakin kolme keskeistä oppia Suomelle:
1. Julkinen sektori innovaatioalustana – Kunnat, maakunnat ja valtio voivat ennakoivasti rakentaa infrastruktuuria, alueita ja osaamista, jotta yritykset voivat keskittyä innovointiin.
2. Valtio mukana vauhdissa – Säödösten sijaan tarvitaan ketteryyttä, nopeampia lupaprosesseja ja strategisia investointeja.
3. Yhteistyö voittaa yksinpuurtamisen – Kilpailevatkin toimijat voivat hyötyä toisistaan, jos julkinen sektori tarjoaa oikeanlaiset puitteet verkottajana ja innovaatioalustana.
Jos Suomi haluaa olla vihreän teollisuuden tai muunkin voimakkaasti kehittyvän yrityssektorin eturintamassa, julkisen puolen toimijoiden on otettava aktiivinen rooli – ei vain sääntelijänä ja valvojana, vaan edellytysten rakentajana ja yhteistyön mahdollistajana. Ja vaikka viimeksi ei kenties onnistunut ja ”tätähän on jo yritetty”, tällä kertaa kaikki voi olla toisin.
